Pieni valkoinen pöytä

Se aurinkoinen päivä tuli kuin tilauksesta.

Kansi oli järkyttävässä kunnossa,

yksi jalka oli pureskeltu,

jalat nitkuivat.

Näistä myyjä ei maininnut minulle mitään.

Huonon pinnan tiesin mutta 

nuo muut tuli yllätyksenä.

Oma vikani,

mitäs en tarkistanut ennenkuin 

tökkäsin rahat käteen.

Maltti on valttia ne sanoo.

Hioin pöytää ihan antaumuksella, käsin.

Huonot kohdat kokonaan pois,

ehjät pinnat vain rikki että maali tarttuu.

Liimasin jalan takaisin paikalleen.

Laatikon pohjalle palaset tapettia.

Jotka on nyt ihan kupruilla.

Hupsista.

Vetimien takia postaus venyi.

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta

täydellisiä vetimiä mutta

postikulut sitten olivat enemmän kuin napikat.

Ei kiitos.

Nämä vetimet löysin ihan paikallisesta

sekatavaraliikkeestä.

Ja ne on aika kivat!

Nyt mä en raaski laittaa sen päälle mitään.

Varsinkaan kukkia.